Museomies Albert Böökin valokuvat nähtävillä Finnassa ja Padasjoen kotiseututalolla

Haukka-Kustaa kuokkii maata Padasjoen Majuanvuorella 1890-luvulla. Kuva on Albert Theodor Böökin ottama.

Hämeenlinnan kaupunginmuseon perustajan ja padasjokelaisen merkkimiehen ottamia valokuvia on nyt nähtävillä Finnassa!

Valokuvista on myös koottu Böökin Padasjoen elämää sekä Padasjoen maisemia 1900-luvun alkupuolella esittelevä Mailta ja vesiltä -näyttely. Se avautuu Padasjoen kotiseututalolla 28.6 ja on nähtävillä kotiseututalon avoinna ollessa 29.6 alkaen.Näyttely oli viime kesän sijoitettuna Padasjoen kirjastolle. Näyttelyn lisäksi valokuvia voi kurkistaa myös Smartify-sovelluksella, joka on erityisesti veneilijöille ja kotipihassa kuljeskeleville sopiva katsaus Padasjoen maisemiin.

Vuonna 2020 Padasjoen kunta lahjoitti virallisesti Lahden museoille lähes 400 lasinegatiivia ja niihin liittyvän kuvaluettelon. 1980-luvulla Lahdessa puhdistetuista ja reprokuvatuista negatiiveista saatiin työstettyä näyttely Nyystölän kotiseutumuseoon Padasjoelle. Böökin kokoelmaan liittyviä kuvia on reprottu Lahden museoiden kokoelmiin Padasjoen nuorisoseuran kokoelmista jo 1980-luvulla. Vuonna 2020 tehdyn lahjoituksen ansiosta lasinegatiivit voitiin ottaa Lahdessa uuteen käsittelyyn. Yksi lahjoituksen yhteydessä annettu toive oli, että kuvat päätyisivät kaikkien kuntalaisten nähtäville. Tämän toiveen inspiroimana lasinegatiivit luetteloitiin ja niistä työstettiin näyttely. Luettelointia varten tietoja antoi myös Böökin tytär Viola Vartiainen. Nyt kaikki kuvat tietoineen ovat nähtävillä myös Finnassa!

Padasjoen kotiseututalolla tänä kesänä nähtävää näyttelyä rakennettiin yhdessä kuntalaisten kanssa Muistamo-toiminnan kautta vuonna 2022. Muistamo on Historiallisen museon osallistavan työn koti, jonka kautta rakennetaan osallistavia näyttelysisältöjä. Böökin valokuvien parissa Padasjoen kirjastolla järjestetyt kolme keskusteluiltaa olivat lämminhenkisiä ja kiinnostavia sukelluksia Padasjoen historiaan valokuvien kautta. Keskusteluilloissa käsitellyt teemat on nostettu esiin myös näyttelyssä.

Sini Ojala
Näyttelyamanuenssi

Albert Th. Böök – monipuolinen suven kuvaaja

kirjoittanut museoamanuenssi Päivi Taipale

Vuonna 2020 Padasjoen kunta lahjoitti Lahden museoiden kuvakokoelmiin harrastajavalokuvaaja Albert Theodor Böökin ottaminen kuvien lähes 400 lasinegatiivia. Lasinegatiivit olivat Lahden museoissa jo 1980-luvun loppupuolella. Tuolloin negatiivit puhdistettiin, reprokuvattiin ja ne laitettiin suojakuoriin. A. Th. Böökin ottamista kuvista järjestettiin näyttely kesällä 1988 Nyystölän museossa. Jo vuonna 1984 Lahden museot reprosi Padasjoen nuorisoseuran albumista yli 60 A. Th. Böökin ottamaa valokuvaa, samoja kuvia, joita tähän lasinegatiivilahjoitukseenkin kuuluu. Hyvä niin! Vuosien varrella lasinegatiiveista on hävinnyt 25 lasilevyä. Lahden museoiden kuvakokoelmissa olevien reprokuvien ansiosta vain kuuden lasinegatiivin sisältö jäi puuttumaan. Valokuva-albumiin liittyi myös kuvaluettelo, joka on kopioitu Lahteen.

A. Th. Böök syntyi Padasjoella 8.6.1858. Lapsuutensa hän vietti Alhon kartanossa. Böökin vanhemmat olivat Carolina Forssell ja nimismies, kuvernementinsihteeri Thure Wilhelm Böök. A. Th. kirjoitti ylioppilaaksi 1877 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1885. A. Th. Böök avioitui valmistumisvuonnaan serkkunsa Anna Maria Borgströmin (s. 1864, k. 1951) kanssa. Böök opetti luonnonhistoriaa ja maantietoa Vaasan ruotsalaisessa lyseossa vuosina 1890–1892 ja sen jälkeen Hämeenlinnan lyseossa aina vuoteen 1926 saakka. Böök toimi aktiivisesti Hämeenlinnan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1900 alkaen. Lisäksi hän oli mukana muun muassa vuonna 1875 perustetun Hämeenlinnan Eläinsuojelusseuran toiminnassa.

Opetustyön ohessa A. Th. Böök loi uraa myös museoalalla. Böök teki 1900-luvun alussa aloitteen Hämeenlinnan Historiallis-Muinaistieteellisen museon eli nykyisen Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon perustamisesta, mikä toteutui vuonna 1910. A. Th.  Böökistä tuli vuonna 1912 avatun museon johtokunnan puheenjohtaja ja museon ensimmäinen hoitaja. Böök oli myös perustamassa Suomen museoliittoa vuonna 1923. 

Anna ja A. Th. Böökin perheeseen syntyi lapset Elvi (s. 1886), Siiri (s. 1888), Leo (s. 1891), Elsa (s. 1892), Erkki (s. 1896, k. 1898), Kerttu (s. 1898) ja Viola (s. 1902). Perhe asui aluksi siis Vaasassa ja vuodesta 1893 alkaen Hämeenlinnassa. Vuonna 1892 Böökit rakennuttivat Padasjoelle Seitniemeen Päijänteen rantaan huvilan Kerttusalon, missä perhe vietti kesiään. A.Th. Böökin jäätyä eläkkeelle hän muutti vaimonsa kanssa asumaan vakituisesti Kerttusaloon. A. Th. Böökin aktiivinen valokuvausharrastus kesti 1880-luvulta 1930-luvulle saakka. Böök innostui valokuvauksesta enonsa Richard Forssellin kautta. Eno opetti hänet kuvaamaan ja tiettävästi hän sai käyttää aluksi myös enonsa kameraa. R. Forssell (s. 1842, k. 1896) oli Dresdenissä opiskellut taiteilija ja piirustuksenopettaja, joka opetustyön ohella toimi valokuvaajana Jyväskylässä. Ensimmäisen oman kameran A. Th. Böök osti todennäköisesti Helsingistä Lång & Ståhlbergin kirjakaupasta noin vuoden 1890 tietämillä. Kuvat Böök kehitti lasinegatiiveista itse. Lahden museoiden kuvakokoelmiin tulleessa kokonaisuudessa on kahta negatiivikokoa: pientä (9 x 12 cm) ja isoa (12 x 18 cm).

A. Th. Böök oli valokuvaajana monipuolinen. Harrastajavalokuvaajille tyypillisesti hän kuvasi paljon omaksi ja perheen iloksi. Kuvauskohteina olivat oma perhe, suku, tuttavat, tapahtumat ja Padasjoen elinympäristö, erityisesti Kerttusalon huvila sekä Alhon ja Verhon sukulaiskartano. Kuvat ovat etupäässä ryhmä- ja miljöökuvia, mutta joukossa on myös henkilökuvia. Erityisesti A. Th. Böök ikuisti kuviin kesäistä Kerttusalon huvilaelämää, mutta hän kuvasi satunnaisesti myös talvella. Kotiseutuihmisenä Böök halusi tallentaa valokuviin maisemia, luonnonilmiöitä, rakennettua ympäristöä ja kansanperinnettä. Kuvia on Padasjoen lisäksi muun muassa Hämeenlinnasta, Kuhmoisista, Luopioisista, Turusta ja Uusikaarlepyystä. A. Th. Böök otti jonkin verran kuvia myös tilauksesta.

Böökin suvussa esiintyi erilaista taiteellisuutta. A. Th. Böökin sisaruksissa oli näyttelijöitä ja Alarik-veli oli taidemaalari. A. Th. Böökin kuvista välittyy katsojalle hiekan lämpö, auringon paahde, järven ja kesän tuoksu, kiireettömyys ja perheen merkitys. Osa kuvista on suorastaan taideteoksia. Böök näki Padasjoen luonnonkauneuden ja maaston vaihtelevuuden. Maisemakuviin hän ikuisti jyrkkiä rantakallioita, mutta myös peltomaisemia, joenrantoja sekä järvi- ja kylänäkymiä rakennuksineen. Maisemavalokuvaukseen Böökiä innosti varmasti myös ajan henki, kansallisromantiikka. Böökin kansanelämää esittävissä kuvissa niitetään heinää, poltetaan kaskea tai kalastetaan. Lisäksi Böök kuvasi teollista ympäristö, kuten Mainiemen sahaa. A. Th. Böökiä voi hyvällä syyllä sanoa dokumenttivalokuvaajaksi. Hän tallensi tietämättään erityisesti oman aikansa huvilaelämää. Monet kuvat ovat kansatieteellisiä helmiä. Kuvista on painettu myös postikortteja.

A. Th. Böökiltä ilmestyi vuonna 1912 kotiseutukirja Vanhankansan tapoja ja taikoja ja vuonna 1926 muistelmateos Mailta ja vesiltä. Julkaisut lisäävät valokuvien tietosisältöä. Valokuvien ja muistelmajulkaisun kautta tulee esille A. Th. Böökin rakkaus muun muassa metsästykseen, kalastukseen, koiriin ja Padasjoen maisemiin. Böökin sanoin: ”Sumu peitti sakeana vaippana Päijänteeseen päin luisuvat niityt ja pienet pellot kaukaiseen lahteen saakka, näyttäen aavalta mereltä, josta yksityiset puut, latojen katot ja kunnaat kohosivat saarien ja luotojen tavoin. Ilman täytti nenänkalvoa makeasti kutittava usva, kuivuvien heinien, äsken leikattujen perunanvarsien ja riihen tuoksu. Västräkkikin oli jo liikkeessä…” Museomiehenä valokuvaaja piti luetteloa kuvistaan. Valokuva-albumin kuvaluettelon tietoja ja lasinegatiiveja on hieman haasteellista yhdistää, osittain siksi, että lasinegatiiveja on enemmän kuin luettelossa on kuvia. A. Th. Böök kuoli Padasjoella vuonna 1943.

Nyt A. Th. Böökin ottamien kuvien lasinegatiivit on luetteloitu Lahden museoiden tietokantaan. Negatiivit on digitoitu ja niitä voi katsoa Finna.fi -hakupalvelun kautta. Osa lasinegatiiveista on vuosien saatossa rikkoutunut ja joistakin puuttuu paloja. Monen lasinegatiivin emulsiopuolessa on myös enemmän tai muutoksia, mutta se ei haitanne mitään. Onneksi nämä monella tavalla arvokkaat lasinegatiivit ovat säilyneet!

Päivi Taipale
Museoamanuenssi