Suomen nuorin kaupunki

Lahti sai kaupunkioikeudet ja irtosi Hollolasta marraskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1905. Tieto kaupunginoikeuksien saamisesta tuli Lahteen kuitenkin vasta kahden viikon kuluttua päätöksestä. Vuonna 1905 lankapuhelimet olivat vielä kodeissa harvinaisa ja tieto kulki pääasiassa postitse.

Lahdesta sanottiin, että se oli Suomen nuorin kaupunki. Lisänimen se oli saanut yritteliäisyydestään ja kasvun nopeudesta. Lahdessa perustettiin paljon tehtaita ja yksi suurimmista työllistäjistä oli puu- ja huonekkaluteollisuus. Kaupunki kasvoi vauhdikkaasti ja työntekijämäärät lisääntyivät jopa kaksinkertaiseksi.

Perustamisvuotenaan Lahti oli pääosiltaan puukaupunki, eli asuinrakennukset olivat valmistettu puusta. Heti ensimmäisinä vuosikymmeninä keskustaan nousi paljon uusia kivitaloja. Samalla vanhoja puurakennuksia muutettiin, laajennettiin tai kunnostettiin liike- ja teollisuusrakennuksiksi. Keskustaan ilmestyi uusia myymälöitä yhä laajempine näyteikkunoineen ja mainoskilpineen.

Kaupungin alue laajeni Hollolaan kuuluneita kaupunginosia nielemällä. Aluksi kaupunki rajautui Lahden kartanon (nykyisin Historiallisen museon koti) ja Vesijärvenkadun viertä kulkevan Loviisan-radan väliin. Seuraavina vuosikymmeninä kaupunkiin liitettiin ainakin Lotilan, Asemantaustan, Mytäjäisten, Tornatorin, Lotilan, Kärpäsen, Jalkarannan, Mukkulan, Pyhättömän ja Möysän alueet.

Vielä vuonna 1956 Lahteen liitettiin Nastolasta sen nopeimmin kasvanut osa, Ahtiala, ja laajeneminen jatkui vuoden 2016 alkuun asti, jolloin Lahden kaupunki ja Nastolan kunta yhdistyivät. Nastolan tarina itsenäisenä kuntana oli alkanut jo vuonna 1869.