MEERI KOUTANIEMI | Matka marien maalle

heinäkuu 2016 ‐ syyskuu 2016
Arkistoitu

Volgan kansa saa kasvot Meeri Koutaniemen kuvissa

Elokuussa 2015 koettiin Suomen kulttuuririntamalla uudenlainen avaus, kun Muusikkokollektiivi ÄÄnisen, valokuvaaja Meeri Koutaniemen sekä kolmen marilaisen taiteilijan yhteisvoimin rakentama Matka marien maalle -esitys lähti laajalle kiertueelle ympäri maata. Tuota kiertuetta varten koottu valokuvanäyttely nähtiin Sibeliustalossa Suomalais-ugrilaisessa maailmankongressissa 15.-17. kesäkuuta. Näyttely siirtyi sieltä heinä-elokuuksi Lahden Historialliseen museoon.

Meeri Koutaniemi matkusti Marin tasavaltaan toukokuussa 2015. Matka marien maalle johdattaa yleisön kaukaiseen, vieraaseen maahan kielisukulaistemme luo. Kuvat eivät esittele pientä vähemmistökansaa perinteisten kansallisruokien, -pukujen tai -laulujen kautta, vaan osoittavat, että valtakulttuurien varjoon jäänyt kieli ja sen puhujat ansaitsevat tulla tuoduiksi esille myös valokuvataiteen keinoin. Koutaniemi kiersi kuvausmatkallaan useissa kylissä ja päiväkodeissa. Kuvat ovat ennen tätä kesää olleet esillä vain Matka marien maalle -kiertueella syksyllä 2015.

Meeri Koutaniemi

Kuusamolaislähtöinen valokuvaaja Meeri Koutaniemi on yli neljässäkymmenessä maassa työskennellyt, useissa maissa palkittu valokuvataiteilija. Koutaniemi on tullut tunnetuksi kantaaottavista ja ihmisoikeuksia puolustavista aiheistaan ja on kiistatta yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista nuoren polven valokuvaajista. 

Tietoa mareista

Mari tarkoittaa alun perin ihmistä ja Mari El ihmisten maata. Mari Elin pääkaupunki on Joškar-Ola, jossa on noin 260 000 asukasta. Vuoden 2010 väestölaskennassa 540 000 ilmoitti olevansa kansallisuudeltaan mari. Äidinkielen puhujien osuus oli 390 000 ihmistä, mikä on suomalais-ugrilaisittain hyvä.

Niitty- ja vuorimarit asuvat Volgan mutkan molemmin puolin 23000 neliökilometrin alueella keskellä Venäjää. He edustavat yhtä suomalais-ugrilaisista kielivähemmistöistä, jotka tasapainoilevat oman kulttuurin säilyttämisen ja Venäjän federaation yhtenäistämispolitiikan välillä.

Suurin osa mareista on nykyään ortodokseja, mutta elementtejä luonnonuskonnoista on säilynyt osana pyhiä toimituksia. Marilaisuutta tutkineen kansatieteilijän Ildikó Lehtisen mukaan lähes puolet marilaisista uskoo edelleen luonnonjumaliin. Marilainen uskonto on perinteisesti suvaitseva ja ortodoksisuutta ja islamia on siedetty hyvin. Oman uskonnon historia taas on synkkä sillä marien omat shamaanit tapettiin Stalinin vainojen aikana 30-luvulla lähes kokonaan.

Marilaiset ja Suomi

Marilaisilla on ollut perinteisesti hyvät yhteydet Suomeen. Neuvostoliiton hajotessa yhteyksiä pyrittiin vahvistamaan, mihin liittyen on toteutettu yhteishankkeita kielen ja kulttuurin saralla. Vuoden 1989 suomalais-ugrilainen kirjailijakonferenssi Marin tasavallassa Joškar-Olan kaupungissa synnytti pysyvän kanavan sukulaiskansojen välille. Yhteyksien vahvistaminen oli osatekijänä M.A.Castrénin seuran perustamisessa. Esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto ja Koneen säätiö ovat tukeneet seuran kautta Venäjällä asuvia sukulaiskansojamme heidän kielensä ja kulttuurinsa säilyttämisessä. Tuki keskittyy äidinkielen säilyttämiseen ja moraalisen ilmapiirin ylläpitämiseen. Marin tasavallan paikallinen hallinto ei tue taloudellisesti vähemmistöjen oman kielen ja kulttuurin välittämiseen liittyviä pyrkimyksiä, minkä vuoksi yhteistyön merkitys yhä korostuu.

Opi maria!

Lum šula. / Lumi sulaa.

Tolat jolyn. / Tulet jalan.

Jü vüdym! / Juo vettä!

Tul jumo. / Tulen jumala.

Me ik vür ulyna. / Me yhtä verta olemme.