Kaksi kuuta koronasta – puoli kuuta kesään
Lahden museot tallensi covid-19 -pandemian ensimmäiseen aaltoon liittyviä tunnelmia keväällä 2020. Eläkeikäiset lahtelaiset jakoivat museolle vapaamuotoisia muistelmia, joista näyttelyn tekstit ja nimi on lainattu. Museon valokuvaajan Eetu-Pekka Heiskasen valokuvat sulkeutuneista liiketiloista, etäisyyttä pitävistä ihmisistä sekä autioista kaduista vuorottelevat tekstilainausten kanssa. Näyttelyn kuvia voi suurentaa klikkaamalla kuvaa.
Maaliskuu
”Se alkoi täystyrmäyksellä. Ensin tuntui siltä, että kaikki loppuu siihen paikkaan. Ei loppunut. Yllättävää kyllä tuntui jopa helpottavalta, ettei enää ollut kiire minnekään – ei kuntosalille, ei vesijumppaan, ei konsertteihin, ei teatteriin, ei leffaan eikä muihinkaan lukuisiin harrastuksiin ja tapaamisiin. Kun ei saanut tavata eikä hoitaa lapsenlapsia, tuli vapaata niihinkin hetkiin. Tunnelma oli aluksi sellainen, että tuli mieleen sota-aika, josta äitini oli kertonut. Pommituksia, ulkonaliikkumiskieltoja, eristystä ja rajoituksia. Paljon on edellinenkin sukupolvi saanut kestää, miksemme siis mekin kestäisi. Olin heti varma siitä, että haluan noudattaa varovaisuutta tilanteessa, jossa tautia ei vielä kovin hyvin tunneta. En halunnut sairastua, koska ymmärsin, että meidän iäkkäämpien puolustuskyky on haavoittuvampi kuin nuorempien.”
Nainen 75 vuotta
”Ymmärrän sen lääketieteellisen syyn oikein hyvin, että meitä yritetään suojella tartunnoilta, mutta me ollemme kuitenkin se kaikkein herkimmin haavoittuva ryhmä just tässä. On niin paljon yksinäisiä vanhuksia ilman tämmöstä karanteeniakin. Sitten minusta ovat ystävät pitäneet hyvää huolta. Mutta kuinka paljon meitä on semmosia, jotka saa monta puhelua päivässä, näistä meistä riskiryhmäläisistä?”
Nainen 76 vuotta
”Eilen lähdin lenkille ja tarkoitus oli mennä sen jälkeen kauppaan. Erikoinen tilanne sen kai aiheutti, että en muistanut pankkikorttini tunnusluvun alkuosaa. Oli pakko vain palata kotiin. Jos olisin kassalla jäänyt jumiin ostosteni kanssa, niin olisipa tullut epähuomiossa hierottua nenää ja kasvoja. Myöhemmin illalla muistin tunnuksen kyllä. Kaipa tuo oli johdatus.”
Nainen 69 vuotta
”Nyt olen miettinyt omia toimenpiteitäni. Olin kyllä joillakin ostoksilla varautunut jo perjantaina, mutta tarvitsen nyt kyllä jo yhtä ja toista, jos aion syödä monipuolisesti. Lisäksi on tarkistettava, olisiko reseptilääkkeistäni saatavissa jo seuraavat erät. Sitten voin linnoittautua kotiin. – Itse asiassa, kyllähän ulkoilla saa, kunhan välttää lähikontakteja muitten ihmisten kanssa. Onneksi olen vain 69,5-vuotias! :)”
Nainen 69 vuotta
”Päivät kuluvat sukututkimuksessa, netissä, ulkoillessa pyörillä. Onneksi on aurinkoista! Ollaan kuvapuhelin yhteydessä Helsigissä asuvan poikamme perheeseen, mukava edes nähdä kuvapuhelulla! Lapin lomakeskukset ilmoittavat sulkevansa ravintolat ja rinteet. Lappiin oli tullut lauantaina jonossa asti autoja, kun hiihtokeskusten piti olla vielä viikko auki.”
Nainen 65 vuotta
Huhtikuu
”Päivän huippujuttu: haemme ruoat S marketin noutopisteestä. Elämä muistuttaa Päiväni Murmelina -elokuvaa. Samat asiat toistuvat.”
Nainen 65 vuotta
”Teen jonkinlaista pehmolelua. En aluksi tiennyt, tuleeko siitä koira vai kissa, vai sittenkin nukke. Ei ollut mitään ohjetta. Se on näitä korona-ideoita. Neuvotaan ripustamaan pehmolelu ikkunaan tai parvekkeelle. Pikkulapset niitä saavat sitten bongailla ja laskea lukumäärää.”
Nainen 69 vuotta
”Tänään olemme voineet työskennellä puutarhassa, koska kerrankin ei sada, ja saimme myös kahdestaan paljon aikaiseksi. Olen päättänyt hankkia kiinalaisen filosofian mukaan puutarhaani pensasmagnolian ja iloitsen siitä ajatuksestakin.”
Nainen 77 vuotta
Toukokuu
”Meissä ikäihmisissä on hyvin aktiivista sosiaalista elämää aikaisemmin harrastaneita ja heille tämä aika on takuulla vaikea. Ei käy heidän kannaltaan kateeksi. Minä pärjään kyllä, tietysti koskaan ei tiedä. Saattaahan sitä mieli muuttua, jos tämä ensi kevääseen kestää, niinkuin luulen.”
Nainen 72 vuotta
”Joskus aamulla noustuani tunnen suurta surua siitä, että joudun katselemaan elämää osittain ikään kuin ikkunasta. Poikani ei voi tulla luokseni ja 10-vuotiaan lapsenlapseni kanssa lähettelemme kuvia ja tekstiviestejä whatsappilla. Tapaamme kyllä kerran kahdessa viikossa, kun poikani käy kaupassa ostaen minulle kahden viikon ruoka- ym tarvikkeet. Hän soittaa, kun ostokset alkavat olla viittä vaille valmiina, sovimme parkkipaikan ja hurautan sinne. Poikani laittaa ostoskassit autoni takakonttiin. Siinä välimatkan päästä vaihdamme kuulumisia ja se tuntuu hyvältä.”
Nainen 76 vuotta
”Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Pandemian huippu on saavutettu, rajat aukeavat vähitellen. Kirjastoon, ravintoloihin ja leffaan pääsee taas kohta. Ja pääsemme halaamaan rakkaitamme.”
Nainen 69 vuotta
Kiitos keräykseen osallistuneille muistoista ja kuvista!
Kaksi kuuta koronasta – puoli kuuta kesään
Lahden museoiden tallennusvastuuseen kuuluvat vanhuuteen liittyvät ilmiöt. Korona-teemaisen keräyksen haastattelut, valokuvat ja vapaamuotoiset muistelut on tallennettu osaksi museon kokoelmaa. Osa muisteluteksteistä noudatti päiväkirjan muotoa, osa oli kirjoitettu yhteenvetona kevään tapahtumista. Näyttelyn tekstit ja nimi on lainattu keräyksen kirjoittajilta.
Muistelijoiden nimet ja lainaukset on muokattu tunnistamattomiksi.
Kuvat: Eetu-Pekka Heiskanen
Koronatallennustyöryhmä: Eetu-Pekka Heiskanen, Sari Kainulainen, Riitta Niskanen, Hannu Takala
Näyttelyn kokosivat Eetu-Pekka Heiskanen, Riikka Huuskonen, Sini Ojala