Kaapit, hyllyt ja lipastot

Kysymys:
Ostin juuri oheisten kuvien näköisen senkin, jonka takaa löytyi leima, joka voisi viitata Askoon. Tunnistatteko? Mitat ovat: leveys 86, syvyys 45 ja korkeus 75 cm.

Vastaus:

Leima kertoo, että kyseessä on Askon valmistama kaappi. Lahden Puuseppätehdas vaihtoi nimensä 1930-luvun alussa Asko Avonius Huonekalutehtaaksi ja alkoi leimata tuotteitaan Asko-logolla. Leimaa varten kaappeihin (yleensä taakse) jätettiin petsistä vapaa alue, johon leima lyötiin.

Löysin Askon arkistosta kalustoon ”Ilpo” nro 289 kuuluvan apukaapin, joka mielestäni lähinnä vastaa kaappiasi, myös mittojen osalta. Piirustuksessa ei näy laatikoiden vetimiä, mutta kuvastolehdestä ilmenee, että sellaiset on kaapissa ollut. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Askon arkistossa olevien piirustuksien perusteella näyttää, että Ilpo-kalustoon on kuulunut liinavaatekaappi, astiakaappi ja apukaappi. Kalustoon on voinut yhdistää haluamansa ruokapöydän ja tuolit. Kalustoon kuuluvan liinakaapin yhteydessä on tieto, että sen on suunnitellut N. Semeri, päiväys on 8.12.1944. N. Semeristä (mahd. Nikolai Semeri) ei vielä tiedetä paljon, mutta hänen nimensä tulee aina silloin tällöin esiin Askon huonekalujen yhteydessä. Todennäköisesti Semeri on suunnitellut kaikki kaluston kaapit, koska ne ovat hyvin samantyyppisiä.

Vaikka kalusto on suunniteltu 1940-luvulla, niin malliltaan se on taaksepäin eli 1930-luvulle katsova. Sorvatut, alaskapenevat jalat, sen sijaan ovat uutta. Ne tulivat muotiin 1940-luvulla.

Kysymys:
Sain äidiltäni vanhan senkin jonka luulen oleva Askon tuotteita 50-luvulta. En ole löytänyt netiltä kuvia samanlaisesta senkistä mutta kylläkin yhdestä kirjahyllystä jossa samanlainen alakaappiosa noilla liukuovilla.

Myyjä kirjoittaa että se on Askon tiikkinen kirjahylly 50-luvulta. Haluaisin nyt kysyä Sinulta, onko senkkini Askon ja kuka sen on muotoillut ja milloin. Senkissä ei ole leimaa, vain käsintehty signeeraus. Mitä signeerauksesta voi päätellä?

Vastaus:

Kaappi on muunnos Olli Borgin Askolle vuonna 1955 suunnittelemasta astiakaappi nro 4004:stä, joka oli muuten sama, mutta metalliajaloilla. Tätä puujalkaista mallia on myyty kauppanimellä Katinka. Kaapin suunnittelija on siis Olli Borg, mutta ei ole tiedossa, minä vuonna sitä on alettu valmistaa puisella jalkarakenteella. Luultavasti kuitenkin aika pian.

Kaapin pohjassa oleva merkintä ei ole signeeraus vaan tuotannon puolella tehty, ilmeisesti tuotteen kokoamiseen liittyvä merkintä. Näyttäisi siltä, että siinä on nopeasti kirjoitettuna tuotenumero 4004 ja sen alla joku muu epäselvä merkintä.

Näissä teollisesti tuotetuissa huonekaluissa, joita on jo lähtökohtaisesti tehty isoina sarjoina, ei pääsääntöisesti ole signeerauksia.

Askolla ainoita poikkeuksia on Tapio Wirkkalan tuotteisiin tehty polttoleimamerkintä.

Huonekaluteollisuudessa suunnittelijan status tai henkilö ei ole ollut keskeinen kysymys. Heidät mainitaan tuote-esitteissä ja mainoksissa satunnaisesti. Suunnittelija on ollut joko tehtaalle vakinaisesti palkattu tai tuote on tilattu ulkopuoliselta suunnittelijalta. Tehdas on usein tarkkaan määritellyt, millainen tuotteen olisi oltava, että se on mm. edullinen tuottaa. Tuotantoprosessin materiaalihävikki, kokoamisen vaivattomuus, tuotteen kestävyys ja laatu, logistiset ja muut seikat ovat vaikuttaneet siihen, mitä tuotteita on valittu tuotantoon.

Lyhyesti sanoen tehtaan tuotteiden on pitänyt olla edullisia tuottaa ja niiden on pitänyt käydä kaupaksi. Täten mihinkään ajan hengestä poikkeaviin mallikokeiluihin ei ole lähdetty kuin korkeintaan messuille suunnitelluissa tuotteissa, joista niistäkin on tosin joskus sukeutunut massatuotettavia kappaleita. Meidän onneksemme arkistossa on säilynyt tuotannon puolelta muutamia asiakirjakokonaisuuksia, joihin on merkitty säännönmukaisesti tuotteen suunnittelija tai alkuperä.

Lisätietoja kuvaa klikkaamalla.

Kysymys:
Kysymykseni koskee kaunista vanhaa klaffilipastoa, jonka saimme perintönä. Avaimiin on kaiverrettu ASKO LAHTI. Milloin lipasto on ollut Askolla tuotannossa? Mistä puusta se mahtaa olla valmistettu?

Vastaus:

Se on loimukoivuinen ”Mirja” lipasto nro 8, josta on kuvat Askon 1935 ja 1938 kuvastosta. Sen on ilmoitettu vuoden 1935 hinnastossa maksaneen ”puuvalmiina” eli käsittelemättömänä 475:-, puunattuna 590:-; himmeähiottuna 640:- ja kiillotettuna 740:- (nykyrahassa 274 euroa).

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kysymys:
Kaipaisin tietoa alkuperäisestä, ei 2000-luvun uustuotannosta, Askon Aukusti-vitriinistä joka lienee 60-luvulta? Vitriiniosan alkuperäiset hyllyt ovat kadonneet, ovatko ne olleet esim. lakattua vaneria kuten kaappiosan hyllyt ovat, joita oletan alkuperäisiksi. Vaiko mahdollisesti lasia, ja jos niin millaista. Kaikki mahdollinen muukin tieto ko. vitriinistä kiinnostaa.

Vastaus:

Askon vanhojen kuvastojen perusteella näyttää, että omilla jaloilla seisovia matalia kirjakaappeja on ollut mallistossa pitkään. Suureen suosioon ne näyttävät tulleen 1930-luvulla. Tästä kertoo esimerkiksi se, että vuoden 1935 kuvastosta löytyy kymmenenkunta erilaista kirjakaappia. Näiden joukossa on myös kirjakaappi Salomo (nro 174), joka mielestäni vastaa asiakkaan kirjakaappia. Salomo on valmistettu koivusta, ”faneerattu”, mitat: 120 x 30 x korkeus 96 cm.

Kirjakaappi Salomoa valmistettiin läpi 1930- ja 1940-luvun. Sodan jälkeen mallia uudistettiin niin, että se sai muodinmukaiset, sorvatut, alaskapenevat jalat. Lisäksi kirjakaappi sai uuden mallinumeron, nro 441. Kirjakaappi Salomo löytyy vielä Askon vuoden 1950 kuvastosta, mutta vuosikymmenen aikana tämän kaltaiset kirjakaapit ylipäätään jäivät pois muodista.

Juhlistaakseen 80-vuotista taivaltaan vuonna 1998, Asko otti uudelleen tuotantoon joitain vanhoja mallejaan, mm. edellä mainitun Salomo-kirjakaapin. Vuoden 2000 kuvastosta näkee, että kirjakaappia tehtiin kahtena eri versiona, jossa toiseen kuuluu kaappiosa ja toiseen ei. Lisäksi mallistoon kuului kaappi ja seinävitriini. Sarja sai nimen Aukusti, jolla varmaankin haluttiin viitata yrityksen perustajaan Aukusti Asko-Avoniukseen.

Lahden Historiallisen museon kokoelmissa oleva kirjakaappi Veli nro 442, 1950-luku. Veli sopi mitoiltaan käytettäväksi kirjakaappi Salomonin kanssa. Kirjakaapissa näkyvät 1940- ja 1950-luvulle tyypilliset sorvatut jalat ja se, että sodan jälkeen huonekalujen värisävy vaaleni. Ja kun kuvaa katsoo tarkkaan, näkee, että hyllyjen korkeutta saattoi säädellä.

Klikkaa kuva suuremmaksi.